Toronto Tales

Alpine Pass Route

2009-08-23T02:53:00.001-04:00

My hiking blog can be found here with all the photos.

Uudenvuoden Tuliluikku

2009-01-05T03:21:00.005-05:00

Kas tässäpä juhlailtojen iloksi modifioitu versio jätkänkynttilästä. Väsäys ei ihmeitä tarvitse, mutta insinöörinpaperit on hyvä olla olemassa. Muistakaa olla varovaisia, sillä vekotin syöksee tulta ja tappuraa kuin tarujen lohikärmes!!!

Vaihe 1. Hyväksytä idea hallituksella tahi toimi ominpäin

Vaihe 2. Tee kolmimetrinen linnunpönttö neljästä laudasta

Vaihe 3. Täytä putkea hieman tulea edistävillä materiaaleilla

Vaihe 4. Pystytä ja sido naruilla suoraksi

Vaihe 5. Tulta munille ja hämmästy

Tuumailuja

2008-08-29T09:31:00.005-04:00

Ensimmäinen viikko Suomessa vierähti että hups, joten kerrataanpa kuulumisia kuten luvattua tuli. Käydään asioihin kuitenkin kiinni aikajärjestyksessä ja palataan hetkeksi takaisin Kanadaan.

Sankarillisen pyöräretken jälkeen oli muutama yö aikaa toipua ja pakata kamppeet, jonka jälkeen perjantai-aamuna kello kuuden bussilla oli tullut aika jättää hyvästit kaksi kuukautta majapaikkana toimineelle, loppujen lopuksi varsin ikimuistoiselle pikkukylälle. Aamurusko loisti kauniina, kuin jotain enteillen, matkan taittuessa Montrealiin ja sieltä aina lopulta Toronton junaan. Oli aika kääntää seuraava sivu.

Kuuden tunnin junamatka on harvoin nautinto, eikä se ollut sitä nytkään. Nukuin hieman, ja loppuajan turisin mukavia vieressä istuvan mukavan tädin kanssa. Tädillä oli pakkomielle terveysvälipaloihin, ja niinpä minunkin oli kohteliaasti maisteltava pikkupusseista jos jonkinnäköistä kuivattua hedelmää ja siementä. Ei ne hullumpia olleet, mutta harmittavasti olin monelle allerginen.

Saapuminen lopulta Torontoon tuntui oudolla tapaa kuin kotiinpaluulta, olihan kaupunki, sen kadut ja tavat tulleet ensimmäisinä viikkoina jo melko tutuiksi. Rinkka yöksi Viarailin säilöön ja siitä valuminen TTC:n yhdistelmällä metro+bussi hintaan $2,75 (kolme kuukautta sitten taitoin saman matkan väsyneenä hölmönä taksilla, päässälaskien 18,18 kertaa kalliimmalla) lentokentälle kumppania vastaan.

Majoittuminen jännitti hieman etukäteen, sillä kaupunki tuntui olevan sesonkiajassaan eli toisin sanoen täynnä ja kallis. Viimeiseksi viideksi päiväksi löysimme kuitenkin hyvän hotellidiilin kaupungin isoimpaan hotelliin hintaan ~30€/yö/hlö.

Viikko oli aurinkoinen, jopa helteinen, sillä kolmekymmentä rikkoutui auringossa varmasti joka päivä. Ulkoilmailua tuli harrastettua, mutta ei mitään väsyttävää vaan viikko kului enemmän rentoutuessa. Shoppailtua tuli hieman, ja enemmän. Ravintelit olivat yhtä edullisia kuin ennenkin. Ihastuin jostain oudosta syystä Irlantilaiseen ruokatarjontaan. Minki, onko Shepherd’s Pie hyvää myös siellä nummilla?

Perjantaina 22.8 oli sitten suunnattava takaisin kentälle. Hermostutti, eikä lähteminen tuntunut ollenkaan niin kivalta kuin reissun alussa oli kotiinpaluusta luullut. Sivua oli taas aika kääntää.

Kahdeksan tunnin lento Muncheniin oli raskas, sillä jostain syystä minun koneisto ei sammu istuma-asennossa, korkeintaan pääsen jonkinlaiseen virransäästömoodiin. Muutaman elokuvan katselin siinä yön selässä ja rupattelin mukavia viereisen tädin kanssa. Tunnin vaihtoaika Munchenissä oli enemmän kuin riittävä, sillä myös rinkka ehti vaihtaa konetta. Kai kyseessä oli saksalainen tehokkuus?

Oli outoa törmätä suomikoneen boardingissa pitkästä aikaa niin moneen suomalaiseen. Vielä oudompaa oli huomata kuinka maanmiehet tunnisti jo kaukaa ulkonäöstä, sekä siitä jurottavasta vakavasta itsekseen istumisesta. Istahdin joukkoon tuimaan, kohta olisin kotona.

Oli mukava olla kotona, ja nähdä Helsinki-Vantaata lähestyttäessä oma asunto yläilmoista. Kaikki tuntuu tällä hetkellä vain kovin ristiriitaiselta, mutta kai se on aina niin ulkomailta palattaessa. En tiedä, neitsytmatkalla kun olin. Mutta sen tiedän, ettei vielä ole aika asettua mihinkään. Paljon on nähtävää ja siitä tämä kesä oli hyvä muistutus. Suosittelen kaikille, joilla jonkinlaista paloa on, sillä asuminen ja omillaan pärjääminen vieraassa maassa on jotain muuta kuin se viikon Kanarian matka.

Ennen seuraavaa ulkomaankomennusta on kuitenkin suunnattava ensi viikoksi Kilpisjärvelle patikoimaan äiskän ja iskän kanssa (kyllä, raportoin siitäkin reissusta sitten) ja jatkettava kouluttautumista. Mutta milloin on aika aloittaa uusi luku ja mitä siihen kirjoitetaan, se jää vielä nähtäväksi, suunnitelmia toki on;)

Toronto Tales on nyt takana, joten kiitokset kaikille lukijoille ja mukana seuranneille! Toivottavasti jatkossa myös uudet seikkailut kiinnostavat ja koukuttavat!

Suomiland

2008-08-24T16:52:00.002-04:00

Kotona ollaan hyvät lukijat, turvallisesti. Mutta tuntuuko tämä enää kodilta, mitä tapahtui viimeisellä viikolla, ja mitkä mietteet ylipäätään reissusta jäi, siitä hieman tuonnempana. Nyt matkustuksen raihnaama keho ja sielu kaipaa kunnon unet.

Nakki ei ollut helppo.

2008-08-13T19:34:00.007-04:00

Rohkea 200 km pohjoiseen aina trailin päähän saakka suunnitelma vaihtui aikataulun ja sään vuoksi kolmepäiväiseen Mehut Pois- sykkimisurakkaan, jossa todella testattiin millainen vaikutus koko kesän kestäneellä baageloinnilla oli ollut.

MAANANTAI

Jo heti kättelyssä kävi selväksi, ettei nyt oltu kokoperheen pikku päiväretkellä vaan kuin suoraan intin polkupyörämarssilla, sillä pyörä oli samaa vuosikertaa, rinkka selässä ja vettäkin vihmoi vallan vimmatusti. Ainoastaan rynchesteri uupui. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen tuntui kuin tälle maratonille ei olisi koskaan pitänyt osallistua, tai kuinka tämä marssi olisi ollut sittenkin parempi vempata, tai se tunne Valkeakosken leirin kolmannen päivän ottelun alkulämmittelyssä.

Siinä se matka kuitenkin taittui, armottomasti eteenpäin puskien. Kaksi dollaria maksanut emergency- sadeponcho oli arvossa arvaamattomassa ja juuri oikea varuste sateeseen. Neljän hujakoilla saavuin vihdoin Mont-Tremblantille ja mukavaan hostelliin. Montaa kilometriä pidemmälle en olisi jaksanut.

Matka-aika 7h.

TIISTAI

Pyöräilypäivän jälkeen tuntui ihanalta vain kävellä... ja kävellä. Matkaan lähdin noin kymmeneltä ja paluu noin ilta seitsemän aikoihin. Kävelykilometrejä en laskenut, mutta toisaalta niitä on turha laskeakaan, sillä maasto ja polut olivat hyvin vaikeakulkuisia ja siksi hitaita. Aamupäivä vierähti sumun ja usvan sisällä, mutta iltapäiväksi selkeni ja makoilu vuoren huipulla kello viiden aikaan tarjosi rentouttavan kokemuksen, varsinkin kun pulleilta turisteilta suljettiin gondoli samaan aikaan ja jäinkin yhtäkkiä täysin yksin huipulle:) Huipulta palasin pitkin pitkää eturinnettä, jonka alas kipuaminen kesti peräti tunnin. Ja hullun koville otti reisiin koko ajan joutuessa jäkittämään. Loppuvaiheessa jalat jopa rukoilivat kääntymistä takaisin ylämäkeen, mikä aiheutti päänupissa vallan ristiriitaisen ajatusten sopan.

Patikointi 9h.

KESKIVIIKKO

Pelotti herätä ja tuntea väsymys jaloissa, eikä pelko hellittänyt käppäillessäni aamupalalle. Väsytti ja reidet tuntuivat todella aroilta. Onneksi latuprofiili olikin yllättävän paljon kallellaan toiseen suuntaan, ja matka taittui mukavasti. Nousu lakipisteeseen tapahtui ensimmäisen kolmanneksen aikana, jonka jälkeen kyyti oli lennokasta aina kotiin saakka.

Ensimmäisenä päivänä halusin vihata pyörää, mutta loppujen lopuksi kuinka olisin voinut, sillä se ei pettänyt. Ketjut tippuivat kahdesti, mutta sen annan vielä anteeksi. Tuntui, että vanha rohjake nautti kun sitä kunnolla polkaistiin! Niin nautin minäkin matkasta!

Matka-aika 4,5h.

Pili pili pom

2008-08-11T08:00:00.003-04:00

Ei auta, sää muuttuu ja ei muutu, ja päivät vähenee...
Joten edellisen postauksen pläni toteutetaan NYT, harmaata ja kosteaa on ulkona mutta matkaan lähdetään. Kello on nyt aamu 8 ja jahka puuro on lusittu naamariin on aika kohdata 65 kilometrin etappi.

Olo hyvä.

Kosteaa on

2008-08-08T23:12:00.004-04:00

Paska sää eikä pyöräilemään ole syytä lähteä. Vettä tulee koko ajan enemmän tai vähemmän tihkuna. Säätiedotus näyttää poutaa, tai no sanotaan nyt että kuivempaa, olevan luvassa vasta tiistaista eteenpäin.

Joten näillä näppäilyillä hyppään satulaan alkuviikosta, ja pyöräilen TÄTÄ reittiä pitkin kohti Mont-Tremblantia. Yöpymisen kansallispuiston juurella ajattelin suorittaa TÄSSÄ osoitteessa kahden yön verran. Välipäivänä käppäilen vuoren rinteet ylös alas eli patikoin hieman, ja sitten pyöräily takaisin Sainte-Adeleen hakemaan loppu omaisuus ja todennäköisesti perjantaina junalla Torontoon. Sellaisia suunnitelmia tällä hetkellä.

Maailma on pelastettu!

2008-08-04T13:25:00.006-04:00

The Italian Catenaccio!

Pelastettu lopullisesti... kaksi eri Maailmaa kahdessa kuukaudessa kolmella eri konsolilla, yhteensä noin viitisentoista kertaa, eli toisin sanoen työrupeama saapui finaaliinsa viime torstaina. Summaisin jobin annin sanoin: hieno kokemus, huono palkka.

Mutta siis ehdottomasti oikea ratkaisu vaikka aluksi hieman mietityttikin ja tästä on hyvä jatkaa lomailun ja muiden aktiviteettien kimpussa tämä, ja seuraavat kaksi viikkoa ennen kotiinpaluuta, lopullista tai väliaikaista, sitä ei vielä tiedä:)

Viime viikonloppuna tuli pyörähdettyä taas Montrealissa hieman shoppailemassa, tosin minä en tällä kertaa rahojani juuri kuluttanut vaan olin enemmän ns. auttavana kätenä. Kauppojen sulkeuduttua vuorossa maittava päivällinen jota seurasi ei yhtään yllättäen armoton sateen ryöpsäisy. Täällä sataa todellakin vähän väliä... alkukesän sää oli hieno ja aurinkoinen, mutta viimeaikoina pelkkää kosteutta.

Sateen aavistuksen tauottua suuntasimme läheisellä festivaalialueelle, josta kantautui fiiliksiä nostattava teknon jumputus. No mikä jottei kun ilmaiseksi tarjoiltiin! Jammailtua lähemmäksi molempien silmien näköaisti huuruisten lasien takaa havaitsi ympäröivässä massassa jotain normaalista poikkeavaa ja oman kokemuspohjan puutteen vuoksi hyvin hämmentävääkin.

Toki eksyin jo heti ensimmäisellä viikolla Torontossa gay-alueelle, mutta nyt olimme saapuneet gay- partyihin!!! Vaalea viikinki keräsi tottakai armottomasti katseita, mutta onneksi vierellä tanssahteleva tyttönen piti tiukasti kiinni omastaan:) En ala homoutta sen enempää tässä pohtimaan enkä missään nimessä arvostele, mutta todettakoon nyt sen verran, että yhtäläisyyksiä Sinkkuelämästä nähtyyn löytyy ja paljon:) Kuitenkin mukavaa tranceteknodanceä hyvällä dj:llä sateessa tanssittuna, elämys isolla Eellä!

Ilta jatkui perinteisellä ilotulituskilpailun seuraamisella vanhassa satamassa, nyt oli vuorossa paukuttelun emämaa Kiina, joten pommit oli jommosia! Harmittavasti tuulen jumala oli laiskalla päällä, joten armoton savuverho söi varsin nopeasti osan ilotulituksen hohdokkuudesta.

Viime perjantaina pelasin myös ehkä sitten viimeisen kerran futista täällä päin. Hauskaa oli kaikinpuolin ja suuret kiitokset kaikille mukana olleille! (muka ANTOIVAT minun tehdä yhden maalin kun kerran viimeinen kerta oli...)

2008-07-30T16:48:00.000-04:00

Äiti, kaikki hyvin. Ei tarvitse hättäillä:)

Ja tänään vuorossa O niin kuin Ottawa

2008-07-14T08:52:00.005-04:00

Kohteliaisuuspäissään Kanukit tekivat ammoisina aikoina, ulkomuistista sanoisin että Herran vuonna 1858 (voitte tarkistaa jos ette luota), Ottawasta pääkaupunkinsa, sillä onhan se sentään noin ja about puolessavälissä kahta suurinta eli Torontoa ja Montrealia, ja näin hyvin puolueeton ja ei-hyökkäävä ratkaisu. Joten olihan se myös minunkin vierailtava varsinkin kun autokyyti suoraan kaupunkiin ja takaisin järjestyi vallan kätevästi.

Sanoisin viikonloppu- turistin kokemuksella että varsin mukava, miellyttävä, sopivan vilkas, sopivan rauhallinen, siisti, kohtelias, ja mikä tärkeintä enemmistö- englantilainen kaupunki. (Kaikella kunnioituksella ranskaa puhuvia quebekkeja kohtaan... mutta tuntui hyvältä olla Ontariossa) Kaupunki täynnä kauniita historiallisia rakennuksia, joista otin tottakai paljon kauniita valokuvia:)

Majoitumme tällä kertaa aivan keskustassa hulppeassa hotellissa ja hulppean hotellin 20.kerroksessa. Oli otettava kun kerta niin halavualla sai. Hotellissa ei muuta moitittavaa kuin typerät saunomissäännöt, jotka tuntuvat yhä vainoavan tämän maan joka ikisessä hikimajassa.

Keskeltä downtownia oli kuitenkin helppo lähteä tutustumaan kaupunkiin, ja etenkin lauantai-iltana noin kilometrin päässä pidettyhin Bluesfestivaaleihin. (rakkaan laitevalmistajamme Ciscon sponsoroima tapahtuma muuten... hassua eikö? Palautui Martin labrat mieleen... jokohan kaikki vanhat luokkalaiset on ne suorittanut?:P)

Mikäkö minuun on tullut... ensin Jatsahtelua ja nyt Bluussahtelua? Ei huolta, sillä illan pääesiintyjinä laulahtelivat Akon ja Wycleff Jean joten mikäpä siinä. Näimme vielä koko konserton ilmaiseksi huippupaikoilta viereiseltä tieltä noin 40 metriä lavasta etuviistoon!!! Olipahan melkoinen tykitys molemmilta... rytmikästä menoa, Fugees-hittejä ja bling blingiä. Kelpo ilta kaikinpuolin sanoisin:)

Nyt on siis itäisen rannikon isot kaupungit nähty (hyvin nopea silmäys tosin...), ja enää kolme viikkoa duunia jäljellä. Aika tuntuu kuluvan täällä todella nopsaan, mitenkähän mahtaa kesä Suomessa soljua?

Hyvää Syntymäpäivää Quebec City!

2008-07-07T20:12:00.014-04:00

Sää näytti edelleen hyvältä ja kyyti Montrealiin järjestyi, joten ei estettä pienelle viikonloppu- tripille. Osoite tosin vaihtui viime tingassa Ottawasta Quebec Cityyn erinäisten matkajärjestelyjen takia, jotka tuli tehtyä noin... öööh parissa tunnissa. Hyvin epätavallista käyttäytymistä minulle?

Aavistuksenomainen huoli mukana takaraivossa lähdimme ystävän kanssa matkaan, koska yösijaa ei vielä tässä vaiheessa ollut kuin vasta Quebekista lauantaille. Mutta Montreal on mahdollisuuksien maa ja halpa hotelli loytyi varsin kivuttomasti, joten perjantai-illan vietimme siis taas nauttien Jazzin sulosoinnuista miljoonan muun ihmisen kanssa. En kyllä tykkää jatsista edelleenkään, mutta tunnelma oli hyvin vaikuttava hiljalleen pimenevässä illassa.

Lauantai-aamuna bussiasemalla ja kolmen tunnin matkalle Quebekkiin. Mukava kokemus upouudessa nahkaistuimisessa linjurissa. Mainitsin aiemmin boardingin olevan täällä juniin, joten en juuri hämmästynyt jonotuksesta samalla tavalla bussiinkin. Ja täällä ei lippuja saa autosta! Muistakaa se!

Liikennettä kuvailisin sanalla vauhdikas, ei hullua vaan vauhdikasta, no ajoittain hulluakin. Jos kuka tykkää hienoista autoista, niin niitä maantiellä näkee... Ja mikä on ajaessa kun useampikaistaiset moottoritiet halkovat maisemaa ja yhdistävät isot kaupungit toisiinsa. Rekat ovat muuten täällä varsin miehekkäitä. Ehkä harkitsen vielä uranvaihtoa, vai joko on liian myöhäistä???:)

Aaah mutta siirrytänpä itse Quebecciin... melkoinen elämys! Kaupungissa juhlittiin sen 400-vuotisjuhlia, joten voitte kuvitella juhlallisuuksien ja ihmisten määrän. Yösijaa oli todella vaikea metsästää näin lyhyellä varoitusajalla, mutta onneksi etukäteen buukkaamamme hotelli osoittautui loppujen lopuksi varsin oivaksi vaihtoehdoksi. Aamusaunakin löytyi, tosin olen alkanut miettia josko saunatietoisuudessani on jokin aukko, sillä taas oli löylynheitto kielletty sapiskan uhalla VAARAN takia. Heitin kuitenkin ja kiuas hörähteli mukavasti kuin talviunilta herätettynä.

Suurena hotelliaamiaisen ystävänä odotin myös innolla aamun brunssia. Puuroa ei valitettavasti ollut, eikä aamiaista millään voi kutsua kovin kevyeksi. Paahtoleipää, mausteperunoita, pekonia, muffinsseja ja sen sellaista. Sanoisin, että se oli hyvin pitkälle kantava aamiainen:) Aavistuksenomaisen piston tunsin sydämessä, kun siinä ruokaillessa joukko juoksijoita kirmasi aamulenkkiään ja tajusin kuinka kauan on viime aamulenkistä (tai lenkistä ylipäätään)!? Näinköhän näin pulska kukko jaksaa lentää enää takaisin???:)

Vanha Quebec oli kerrassaan kaunis ja eurooppalaisvaikutteinen, tosin koska en ole Eurooppaa kiertänyt kuin Ruotsin-laivalla, on aavistuksen vaikeaa löytää vertauspohjaa. Mutta joka tapauksessa minuun kaupunki teki vaikutuksen ja sehän on tärkeintä. Kukkula, jolle linnoitus ja vanha Quebec kohoaa, oli hyvin kaunis. Toivottavasti onnistuin kameralla vangitsemaan edes osan sen vaikuttavuudesta. Ja tähän väliin on todettava, toki kaikella kunnioituksella kaikkia muita lahjanantajia kohtaan, että kamera on kyllä ollut ehkä se paras paketti (heti legojen jälkeen), jonka pukki tai synttärihaltiat ovat koskaan tuoneet.

Kuvattavaa ja käveltävää riitti ehkä liiaksikin asti, sillä valitettavasti aika oli hyvin rajallinen. Kaikesta huolimatta tuli nähtyä ja koettua aivan tolkuttoman paljon. Ehkä vaikuttavin yksittäinen pytinki heti kukkulan linnoituksen ja sen kuuluisan hotellin jälkeen, oli vierailemamme kirkko/katedraali, jonka nimeä en nyt millään muista. Jokin pyhimyshän se joka tapauksessa oli. Mutta sellaisessa arkkitehtuurisessa kauneudessa ja tunnelmassa Jumala todellakin tuntui olevan aavistuksen lähempänä ja enemmän mukana tässä elämän pelissä.

Vaadin siis valtiota palkkaamaan veistäjiä, maalareita, muurareita ja mitä lie seppiä tarvitaankaan, koristamaan kirkkojamme, sillä ehkä se saisi kirkosta eroajien määrän pienemmäksi, tiedä häntä? Ainut hämmentävä seikka oli Pyhä Vesi, joka odotti ottajaansa eräässä nurkassa hieman pontikan keittoastian näköisessa saavissa. Läkähdyttävän kuumuuden ja hulinan keskellä kirkko tarjosi kuitenkin viileän, hiljaisen ja hartaan sylin.

Juhlallisuudet pitkin päivää ja yötä olivat hienot, ja mikä mukavinta täällä ihmiset osaavat nauttia itse tapahtumista, eikä pakottavaa tarvetta hillittömään juopumiseen tunnu olevan kellään. Ei alkoholin riivaamia räyhänhenkiä eikä hirveää siivoa ja homma toimii kaikinpuolin, mikä on mielestäni mukavaa.

Väsyneenä puolenyön aikoihin takaisin Sainte- Adelen pikkukylään, mikä ei yllättäen tuntunut ollenkaan pahalta vaan päinvastoin hyvin rauhoittavalta ja jopa runolliselta kaiken hulinan jälkeen... kuu, tähdet ja hiljaisuus... Mutta kylläpä väsytti herätä aamulla töihin.

ps.lisään kuvia heti kun ehdin

Canada Day

2008-07-02T22:46:00.005-04:00

Tiistai taasen pakollinen vapaa ja tällä kertaa juhlistimme kanadalaisuuttamme, kuka enemmän, kuka vähemmän. Kebekkiläisiä se ei tuntunut juuri hetkauttavan, sillä juhlallisuuksia ei näkynyt oikeastaan missään. Montrealissa oli tosin yhdessä pikkupuistossa jonkinsortin tsembalot Kanadan lippujen kera, mutta osallistujat tuntuivat kaikki olevan vähemmistöjen edustajia.

Aivan oikein, käväisin Montrealissa vihdoin ja viimein!!

Tarjoutui oiva tilaisuus kierrellä iltapäivä kaupungissa espanjalaisen ystävättären kanssa, kun kaksi saksalaista työtoveria päättivät lähteä asunnonhakureissulle firman autolla. Molemmat heistä olivat ensimmäistä kertaa matkalla Montrealiin, mutta siitä huolimatta löysivät ensimmäiseen tapaamiseensa hämmästyttävällä tarkkuudella ja minimaalisella pelivaralla, ei yhtään ohiajoa eikä kartanlukutaukoja vaan suoraan ovelle!? Jos minä en meinannut löytää futiskenttää Voikkaalta, mitenkähän nyt olisi käynyt?

No mutta sää oli mainio, kaupunki kiva ja täynnä ihmisiä Kansainvälisen Jazzzzzz- festivaalin takia. Painotan tässä kohtaa sanaa "kiva", koska ei se nyt ensivaikutelmaltaan niin ihmeellinen kaupunki tuntunut olevan kuin mitä kaikki ovat hehkuttaneet. Hieno kuitenkin! Katsotaan jos ehtisin uploadata jonkun foton tähän höysteeksi. Yhden rakennuksen seinällä oli jättimäinen Canadiens- juliste Saku Koivuineen, tunsin kansallisylpeyttä ja otin kuvan!

Ensi viikonloppuna sään näyttäessä yhä hellivän olisi tarkoitus lähteä viikonlopuksi pääkaupunki Ottawaan hieman hämmästelemään ja kummastelemaan. Ainut ongelma on saada perjantaina töiden jälkeen kyyti täältä korvesta ensin Montrealiin. Katsellaan!

HYVÄ SiU... siitä se lähtee taasen!!!!!

Mitä sitten tapahtui..

2008-06-26T19:12:00.005-04:00

Ei juuri mitään... tosin kämppäkaveri, aivan kuin Das Bootin miehistöstä, sai suoritettua vuoden pestinsä täällä ja palasi tiistaina Germaaniaan... kunnon kaveri, jota tulee ikävä jo kuukaudenkin tuttavuuden jälkeen. Vaihtuvuus täällä on jatkuvaa, ihmisiä tulee ja menee ja tässäkin talossa näkyy uusia naamoja. Yhteiselo on silti hyvin mukavaa. Eilen katsoimme romanttisesti poikien kesken elokuvan.

Tiistai oli jonkin sortin juhlapäivä täällä Quebekissä, eli myös töistä oli vapaata. Juhlan syytä en osaa sanoa, mutta ilmeisen yksinkertaisesti juhlimme sitä, kuinka hienoa on olla Quebekkiläinen. Provinssin lippuja näkyi kaikkialla (näkyy yhä), ja ihmisillä on jopa autoissaan pieni lipputanko! Hupsuja, sanon minä. Vai miltä tuntuisi ajella kotopuolessa vaikkapa Savon viiri sitikan katolla ylpeänä liehuen!?

Mutta mutta, juhlallisuudet olivat kivat. Kylä heräsi kohmeesta ja ihmisiä oli liikkeellä runsain mitoin. Päivän huipensi konsertti tuossa kivenheiton päässä sijaitsevalla areenalla. Paikallinen sointusakki suhautti sellaiset soundit ilmoille, että minä paikallisten lisäksi nautti todella olostaan. Veljet soittivat ensin puolitoistatuntia kunnes ilotulitus alkoi kymmeneltä, ja tämän loputtua he soittivat vielä toisen puolitoistatuntia... ilmaiseksi katsojille. Professional bändi ja hyvä setti kauniissa illassa. Oli kerrassaan hienoa olla Quebekkiläinen!!!!

Ensi tiistaina juhlistamme sitten vuorostaan Kanadaa!:)

Viime viikonloppuna en muuten tehnyt juuri muuta kuin lihoin. Futista nähdäkseen oli mentävä kanaherkkuravintolaan molempina päivinä... hyvät vartaat ja Suklaavuorijälkkäri oli jotain mistä olen aina unelmoinut:)

Mr. Smog, mies Alpeilta

Pitkää päivää

2008-06-19T20:28:00.003-04:00

Työtunnit neljältä päivältä näyttävät 43:a, joten ei ole paljon tarinoita kerrottavaksi. Tai niitä ei ainakaan jaksa kirjoittaa:P Mutta katsellaan josko viikonloppu toisi jotain tullessaan.

Ehkä tähän väliin olisikin siis sopivampaa vaikka lausua kiitoksen sananen kaikille tähän astisille lukijoille ja kommentteja jättäneille. Mukavaa ettei ole tarvinnut reissata aivan yksin:) Kiitos!

Nyt, nuudelit naamaan ja nukkumaan!

The Old Forest

2008-06-15T20:27:00.006-04:00

Viikonlopun aktiviteettikimara sai jatkoa, kun ajattelin käydä vihdoin tutustumassa siihen luonnonpuistoon, jonka mainitsin jo viikko sitten. Sääkin näytti suosivan ulkoilmailua tarjoamalla 30 astetta ja vain hassuja pilvenhattaroita.

Puisto sijaitsi noin 8 kilometrin päässä, joten pyörää tarvittiin jälleen. Ja viimeistään nyt se eilinen tuntui jaloissa, kun yritin fillaroida tuskaista vuoristorataa pitkin kohti puiston porttia. Maitohapot ja ääretön hikoilu heti ensimmäisellä etapilla ei yleensä ole hyvä juttu, mutta jalkauduttuani puistoon homma alkoi jälleen sujumaan leppoisammin. Kävely oli rattoisaa vaihtelua ja puisto hyvin "luonnollinen" Villi Pohjola.

Ei se mikään taikametsä ollut, hyvin kotoinen mutta samalla viekkaan erilainen. Värit, hajut, äänet ja paarmat kaikki tuttuja, mutta samalla aavistuksen erilaisia. Reppu selässä tuntui hyvältä ja meno maistui kunnes näin KÄRMEKSEN! Porttivahti sanoi myöhemmin ettei tällä alueella ole myrkkykäärmeitä, ja eikä kukaan koskaan säiky tuota kyseistä lajiketta, mutta herran pieksut että minä säikähdin! Yhtäkkiä sihisi ja sellanen kolkytviissenttinen mato luikerteli karkuun. Näin sen vielä myöhemmin uudelleen toisella puolella puistoa, liekö saasta seurannut minua eli mahdollista saalistaan!?

Muita luonnonasukkeja joihin törmäsin olivat orava, tikka ja pari muuta lintua, sekä pienten ällötysten armada, joka onneksi rauhoittui kun puin pitkähihaisen eikä hikoilevaa valkoista lihaa ollut enää tarjottimella. Jokin törähteli metsässä, mutten usko sen olleen olifantti. Joen/kosken varrella oli runsaasti kalastajia ja vedessä pulkkaajia, mutta onneksi suurin osa puistosta oli hyvin hiljaista. Sama vapauden tunne hiipi taas puseroon ja nautin todella neljän tunnin patikoinnista.

Ja illallla pelailtiin vielä vähän futista, joten voi siis hyvällä omallatunnolla nököttää konsolien äärellä seuraavan viikon:)

Eväshetki keskellä mieletöntä koskea, eikä muita ihmisiä missään!

Hellä peppu

2008-06-14T22:11:00.005-04:00

Today.. Cloudy with sunny periods and 40 percent chance of showers. Wind southwest 21 km/h becoming light this evening. High 30. UV index 6 or high

Tonight.. Showers or thunderstorms. Risk of a severe thunderstorm early this evening. Wind southwest 20 km/h becoming light this evening. Low 18.

Sää vaikutti ihan kelvolta joten sanasta miestä, siis satulaan ja matkaan kohti St. Jeromea. Latuprofiili näytti reitin olevan aika kaksijakoinen, pelkkää alamäkeä sinne ja ymmärrettävästi ylämäkeä takaisin. Mutta olkoon niin. Pakkasin varmuuden varalta yöpymiskamat mukaan.

Mutta kuinka ollakaan, perillä ei tietoakaan väsymyksestä. Kukon nykykunnolla 28km tuntuu lähinnä ostosreissulta, joten päätös yöpymisen suhteen oli varsin helppo. Toki siinä chicken poutinea maistellessa kävi mielessä, että paluumatka saattaisi nostattaa hien pintaan. Aamun pilvisyys oli nimittäin tiessään ja taistelupari Aurinko/Ilmankosteus aloittivat oman iltapäiväshownsa.

Ensimmäisen paluukilometrin jälkeen tuntui kuolettavalta, mutta hyvinhän se lopulta meni... muisti vain juoda tarpeeksi. 56 kilometriä ei niin hyvällä pyörällä ja tässä helteessä antoi roimasti innostusta, ja pohjoiseen sinne trailin päähän on ehkä lähdettävä sitten joskus kunhan työt loppuu. Toki erinäiset ruumiinosat ovat tällä hetkellä ihmeissään päivän tohinasta.

Mutta mitä jäi tästä reissusta kouraan, muuta kuin helteessä lahonneen kädensijagripin murut? Päällimmäisenä koettu vapauden tunne, sotkeminen kohti tuntematonta, eikä niin vallan minkäänlaista kiirettä mihinkään. Mielenkiintoisia maisemia paikka paikoin, tosin tuonne etelään päin mentäessä ne ovat aavistuksen tylsiä. Saman sävyistä vihreää joka puolella. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, kaipaan tässä lehtimetsävyöhykkeessä mäntyjä! Mutta Pyhä Jere on nyt nähty, ja ensi kerralla matka käy kohti pohojoista.

Valitsin muuten aamulla hiertävät kalsarit jalkaan.

Sade loppui juuri...

Länsirintamalta ei uutta

2008-06-12T21:08:00.002-04:00

Ei paljon kerrottavaa, joka kuitenkin kerrottakoon ettei kukaan huolestu, jos kellä on sellaiseen taipumusta.

Rutiinit on luotu. Kello soi 6:25 aamuisin ja siitä puuron voimin töihin. 25 minuuttia kävellen. Takaisin kotona talossa, jota kutsutaan nimellä "Spanish Embassy", noin puoli viisi viiva puoli kuusi, riippuen mahdollisista ylitöistä. Iltaisin aika väsy olo, joten mitään kummallisuuksia ei ole viikolla tullut tehtyä.

Yhtään kokonaista futispeliä en ole nähnyt ja se harmittaa. Onneksi ruokatunti sattuu juuri kun ensimmäinen peli alkaa joten yhden erän, anteeksi puoliajan, ehtii aina seuraamaan. Italiaanot ottivat edellisen tappion aika raskaasti ja happamia naamoja on töissä tullut vastaan. Kuittailut tänään saksalaisille olivat myös sitä luokkaa. Espanjalaiset hymyilivät taustalla varsin tyytyväisinä, mutta onhan se nähty miten heille käy. Uskon Portugaliin, ehkä.

Puhelimen akkumalatuuri sanoi työsopimuksen irti, joten tällä hetkellä olen tavoitettavissa vain kun niin haluan. Jollain kieroutuneella tapaa vapauttavaa. Tästä kylästä ei varmasti nokialaisen piussia löydy.. lainalle ehkä joltain germaanilta. Talossa on kyllä lankapuhelin, jos joku kaipaa soittaa niin numeroa voi kysyä privaatisti:)

Insinööritaito tuntuu täällä olevan vähän hakusessa. On paljon pieniä juttuja, jotka kummastuttavat esim. kaikki ovenKAHVAT ovat PALLOJA, juuh palloja joita sitten käännetään. Eivät istu skandinaaviseen käteen. Sähkölinjoja ei ole ajateltu laittaa maan alle vaan paikoin on mielenkiintoisia johtoviidakoita nähtävillä. Pahin kaikista on kuitenkin työpaikan ilmastointilaite, jossa on ilmeisesti vain kaksi asentoa: sauna/pakastin eli off/on. Viimeviikon +35 sisälämpö on nyt vaihtunut villapaitapakkoon, mikä on aavistuksen absurdia kun ulkona on kuitenkin koko ajan hellivät +25 ja päälle.

Ja ruoka on täällä kaupassa törkeän kallista. Ainoastaan suklaarusinat ovat kilpailukykyisesti hinnoiteltuja, ja arvannette mitä siitä seuraa?:P

Tulevaksi viikonlopuksi suunnittelen vahvasti edellä mainitsemaani St. Jerome pyöräretkeä, Sinne ja Takaisin 50km. Katsellaan, ei lyödä vielä lukkoon.

Minä poika poljen

2008-06-08T22:16:00.005-04:00

Nappasin aamulla kämppiksen kaksipyöräisen lainaan ja lähdin hieman tutkimusmatkailemaan aluetta. Tavoitteena oli löytää noin 8 kilometrin päässä sijaitseva vaelluskeskus/puisto, mutta lopulta pyörät johdattivat poikkeavalle reitille. En kuitenkaan eksynyt, sillä se ei olisi ollut tässä tapauksessa edes mahdollista.

Löysin nimittäin oikean pyöräilyn "moottoritien"!!!! Upeassa kunnossa oleva kova ja leveä hiekkatie halkoo näitä mantuja peräti kahdensadan kilometrin verran... se starttaa 25 km etelään St. Jeromesta ja loppuu kaukana kaukana pohjoisessa. Ja pelkästään pyöräilyyn ja retkeilyyn tehty ura. Suosittuhan se oli, sillä matkaajaa oli kuin Lapin laduilla. Mutta kova innostus kyllä heräsi!

Ensi viikonloppuna, jos en vieraile Montrealissa, aion mahdollisesti polkaista tuon 25km etelään ja ehkä jopa yöpyä siellä. Ja mikä jottei kun tämä duuni loppuu, voisi miettiä pitempääkin retkeä. Komeita maisemia ja niin keskellä luontoa kuin voi olla. Sotkin sitä tänään noin kympin pohjoiseen ja takaisin, joten päiväsaldoksi tuli noin 26 kilometriä. Kamerakin oli mukana, mutta arvannette miten sille kävi: akku hyytyi ensimmäiseen kuvaan:P Ensi kerralla sitten.

Helteitä

2008-06-07T14:43:00.005-04:00

Kuumat tuulet puhaltaa ja lämmintä on noin kolmekymmentä astetta koko viikonlopun. Tähän kun lisätään vielä korkeahko ilmankosteus on hikoilu taattu. Ja sade on täällä ihmeellistä sumua!?

Eilen kiskoimme muutamat oluset scandinaavisissa tunnelmissa ja hauskaa oli. När går nästä bussen till Slussen herätti huomattavaa hilpeyttä:) Enempää en sitten ruottia osaakaan. Työkaverit ovat todella mukavia, samoin kuin ihmiset ylipäänsä kylällä. Tosin yrmeä elämäänsä kyllästynyt kassamummo on kyllästynyt elämäänsä myös täällä.

EM-kisat starttasivat ja avausmatsi tuli katsottua italialaisen ravintolan terassilla pitsan kera. Oikein kiva. Töissä saa myös katsoa yhden matsin päivässä jos kiireet sen kulloinkin sallii.. tosin palkatta eli ottelulle tulisi hintaa kahden tuntipalkan verran:P Ehkä joku huippupeli on katsottava.

Nyt, takaisin aurinkoon.

Aaaah!

2008-06-05T22:03:00.005-04:00

Kylläpä helpotti kuukauden odottelun jälkeen! Nyt on siis vihdoin saunottu ja kainalot lopultakin pesty. Olo huomattavan hyvä:)

Muutaman hämmentävän seikan reissu toki sisälsi, mutta osasin odottaa sitä eikä sormi lipsahtanut suuhun. Heti ensimmäinen viesti ovessa ilmoitti että saunassa on uimapuku pakollinen. Höpö höpö, sanoin minä ja kysyin nätiltä allasvahdilta että sopiiko jos menen kuten mennä kuuluu? Sopii, sanoi hän pienen selittelyn jälkeen kauniisti ranskalaisella aksentilla. Sisällä saunassa odotti kuitenkin se tunne, jota vähän etukäteen pelkäsinkin eli millä ilveellä roiskin vettä kiukaalle?

Takaisin vahtitytön luo ja selittämään hätää. Vastaus meni kuten oletinkin, eli koska kyseessä on sähkökiuas ei sinne tule vettä viskoman. Se on vaarallista, kuulemma. Kaikki flirtti peliin ja selittämään kuinka kuuluu saunoa. Tyttö heltyi ja antoi pienen mukin, että jos ihan pikkuisen vaan viskasen...heh:)

Mukava, noin 70 asteinen sauna... löylynheitto mukilla tosin aavistuksen hankalaa kun mitään muita astioita ei ollut missään. Tunti kuitenkin vierähti ja saunassa tutustuin kuusikymppiseen paikalliseen taiteilijaan. Sanoi käyvänsä hotellilla joka ilta saunassa pitkän iän uskossa. Mukava kaveri tosin aavistuksen huono engelska, antoi vielä lopuksi ateljeensa osoitteen ja pyysi käymään joku päivä.

Oikein virkistävä kokemus, ja vahtityttökin (Estér) lupautui seuraavalla kerralla kokeilemaan löylynheittoa.

Sellaista... nyt nukkumaan ja pian taas töihin.

Löytyi!!!!

2008-06-04T20:38:00.003-04:00

Sauna nimittäin, olen siis pelastettu!:) Koska tämä kylä on jollain tapaa myös turistien suosiossa, löytyy lähistöltä useampikin hotelli. Suunnistin niistä isoimpaan kysymään saunomismahdollisuutta ja kuinka ollakaan, kyllähän heiltä toki sauna löytyy! Eikä mikään leppoisa höyryversio vaan kunnon eurooppalainen "dry sauna". Noin kolme euroa uintimahdollisuuden kera joten huomisiltana lähden koittamaan onneani. Toivottavasti kiville saa sentään heittää vedet, unohdin pahulainen kysyä?! Raporttia tulee...

Mitäs muuta... lähikauppa on täällä todella hyvä. Tuoreet marjat on halpoja ja ostin paketin vattuja aamupuuron kaveriksi. Mustikat olivat jättimäisiä.. millä lie kasvatettu!? Toki on muistettava, että täällä päin palloa kaikki on aavistuksen isompaa, mutta ei välttämättä kauniimpaa.

Ilmat olleet nautinnollisia ja todella lämpimiä sitten sunnuntain. Duunissa on tosin muutamassa huoneessa ilmastointi rikki joten parinkymmenen koneen ja testaajan huohottaessa kämmenet hikoaa kummasti muiden ruumiinosien reagoidessa myöskin. Itse työ on jotain mistä riittäisi kyllä herkkupaloja kerrottavaksi, mutta suut on pidettävä supussa.

Rytmi Toronton pitkistä öistä (tosin pakistanilaisessa päivärytmissä nukkumaan mentiin kello 5 aamulla) on nyt muutettu ja kanava on vaihdettava Nukkumatille jo noin kello 23.00, muuten ei vaan yksinkertaisesti jaksa, sillä työ vaatii äärimmäistä konsentraatiota. Rakastan tietokantoja!:P Yhteydenpito kotisuomeen vaan on valitettavan hankalaa aikaeron ja jobin vuoksi...

Socceria käytiin tuossa lähikoulun salissa höntsäämässä varsin kansainvälisissä tunnelmissa taasen, mutta kyllä suomalainen futisosaaminen on vahva kuin euro! Kivaahan se on olla paras, right?:) Kiitokset Sepelle!

Valokuvausta on harrastettava joku päivä ettei tämä bloggi muutu aivan tolkuttoman tylsäksi. Ja formulaviikonlopun suhteen on päätettävä jotain ja pian.

Takaisin sinne mistä kaikki alkoi

2008-06-01T21:37:00.004-04:00

Nyt on jokin outo uni menossa tai sitten thai-kokki suhautti jotain mysteerimaustetta eiliseen liemeen, sillä miten voi tuntua että olen yhtäkkiä Simpeleellä??? Ei kai Torontosta pääse junalla Kaakkois-Suomeen... olenko sittenkään edes ollut koko Kanadain maassa? Ehkä olen elänyt jotain fantasiaa viimeiset kuusi vuotta ja nyt yhtäkkiä herätessä kaikki näyttää samalta kuin vuonna 2002. Vuonna, jona otin ensimmäisen askeleen kotoa pois ja aloitin niin kutsutun ihmisen itsenäistymisprosessin.

On ehkä kuitenkin uskottava siihen mitä ympärillä näkyy, Sainte-Adelen kylä 40 min ajomatkan päässä Montrealista pohjoiseen. 10000 asukasta, muutama marketti, elokuvateatteri, erotiikkaliike eikä juuri ihmisiä missään. Niin ja kahdet liikennevalot sentään! Muutos yhdeltä Toronton vilkkaimmista kaduista tänne on aika hämmentävän suuri. Ei enää Rolexin ja Tiffanyn kaltaisten liikkeiden näyteikkunoita, ei hodarikojuja eikä valtavaa määrää kaupunkimuurahaisia vaeltamassa kuka minnekin, ei enää näkymää 16:sta kerroksesta öiseen suurkaupunkiin. Onko muutos toivottu? Paha sanoa vielä, mutta se on varmaa, että taas on sopeuduttava aivan uuteen ja toisenlaiseen ympäristöön. Ehkä masentavan harmaa ja vetinen sää vetää olon himpun ankeaksi.

Internet ei täällä pätki, ja se on loistavaa! Ei ihme, että netti on kunnossa kun asuu neljän hc-gamerin kanssa:) Kielitestaajia kaikki, italiaano, epsanjalainen ja kaksi saksalaista joten kohta alkavia EM-kisoja tulee olemaan mielekästä seurata! Kämppä on vanhahko kaksikerroksinen omakotitalo. Ei lähellekään luksusta, mutta kaikki varusteet löytyy joten varmasti kuukausi ankarasti töitä tehden vierähtää täälläkin. Uskoisin, että paluu takaisin Torontoon on varmasti vielä edessä.

Matka Torontosta tänne meni täysin ongelmitta. Kaikesta tosin kyllä huomasi, etteivät kanukit taida olla kovin junailijakansaa. Pääradalla Torontosta Montrealiin tuli ainoastaan ja vain yksi juna vastaan viiden tunnin matkalla, eikä niitä asemilla ollut sen enempää. Ja Montrealin asema oli pimein loukko mihin olen ikinä junalla mennyt. Helpotti vasta kun pääsi hissillä pois alakerran laitureilta. Junamatka itsessään oli kaikinpuoli leppoisa ja konnarit ansaitsevat toiminnastaan papukaijamerkin. Torontossa oli muuten samanlainen boarding kyytiin kuin lentokentillä:) Tylsät maisemat tosin koko matkalla.

Siinähän sitä, nyt nukkumaan ja aamulla pelaamaan, eikun siis töihin:) Jobista lisää kunhan tiedän mitä kaikkea se sisältää. Öitä!

Onko Kukko seonnut!?

2008-05-30T10:22:00.003-04:00

En ole varma miten sinne päädyin ja miksi. En ole varma tulisiko tätä edes paljastaa... vai miltä kuulostaa kenkämuseo? Siis museo, joka on täynnä kenkiä. Kenkiä ja ainostaan ja vain kenkiä, kaikkea väliltä mokkasiinit ja Shaque O'Neillin kanootti.

Puoltavia seikkoja tässä mielentilatutkimuksessa on muutama:
1)Se on hyvin kuuluisa museo
2)Se on tuossa kadun toisella puolella
3)Se ei maksanut mitään torstai-iltana
4)En mennyt yksin

Jokatapauksessa asiaa on syytä pohtia ja olla ehkä hivenen huolestunut, varsinkin kun viihdyin vallan hyvin sen kaksi tuntia. Mitähän sitä tänään keksiikään? Huomenna muuten tulisi Beksin L.A vierailulle kaupunkiin. Harmi vain, kun ei ole enää alle 80$ piljettejä jäljellä, joten taitaa se peli jäädä näkemättä.

Kaikenkarvaiset otukset

2008-05-29T21:14:00.008-04:00

Hieno, aurinkoinen päivä tehdä jotain, mitä ei ole viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen tullutkaan tehtyä eli vierailu eläintarhaan! Osoite Toronto Zoo, parikymmentä kilometriä keskustasta jonnekin päin kauas itään... respan tyttö mukaan oppaaksi ja matkaan!:) Metrolla ensin parikymmentä minuuttia ja sitten bussilla vielä toinen mokoma. Matkalle kertyi hintaa normi 2,75$, koska lähiliikenne TTC vei aina puiston porteille asti. Bussissa oli kuulutus ja valotaulu osoittamaan jokaista pysäkkiä, mikä oli varsin hyödyllistä turisteja ajatellen. Kätevä systeemi noin ensivaikutelmaltaan.

Puisto itsessään ei varmaankaan ole mikään ihmeellinen maailman eläintarhojen joukossa, mutta tulipahan nähtyä kaikennäköisiä kummajaisia. Ohjelmaan kuului photo melkein jokaisesta monsterista ja kävelyä varmaan se kymmenisen kilometriä, mutta hauskaa oli:)

Ja tiedoksi niille, jotka luulevat täällä vain lomailtavan, että työt alkavat ensi maanantaina. Tosin ne alkavat Montrealissa joten seikkailu saa uuden, hiukan yllättävän käänteen:) Tästä nopeat ja vikkelät tekevät kotisohvilla heti johtopäätöksiä, että samallahan aukeaa myös varsin oiva tilaisuus nauttia 6.6 käytävästä Montrealin GP:stä:) Mutta siitä ja itse duunista lisää tuonnempana.

ps. mustekala on kyllä julmetun ällöttävä otus!

Lonely...

2008-05-25T18:24:00.005-04:00

Jepujee futiskausi on nyt pyöräytetty käyntiin, sillä tänään alkoi Toronton Yliopiston kesäliiga. Mutta olipahan yksinäinen olo kentällä, sillä oma jengi ei kauheasti loistanut eikä apuja tullut mistään suunnasta... puolelle jos syötti pallon, oli se sama kuin sen olisi lahjoittanut suoraan vastustajalle ja kumartanut vielä perään. Meidän jengissä pelasi jokatapauksessa paras tyttö, jonka kanssa olen ikinä palloa pelannut:)

Puolustustaisteluja on omalla uralla tullut koettua ennenkin, mutta nyt pelatut 90 minuuttia olivat kyllä helteessä hurjan pitkät taisteltavaksi. Ei vastustaja niin kummoinen ollut, mutta latoi kuitenkin vaadittavan 6-0 taululle.

Mutta hauskaahan tuo oli pitkästä aikaa pelata ja eka peli on tunnetusti aina vaikea. Vahvistuksiakin kuulemma tulee jo ensi sunnuntaiksi. Nähtiinkö pelissä muuten liukutaklauksia? No ei... paitsi ne jotka minä vetäisin. Tuomari oli hyvä, tosin kehoitti minua "watch your tackles". Uusi kotikenttä Varsity Stadium on aika hjulppea tuossa kadun toisella puolella:) Täällä joukkuesaunailta on sitten laimeasti "team dinner".

Pelin jälkeen löysin vielä energiaa lähteä kaupungille, sillä tänä viikonloppuna oli Doors Open Toronto, eli moni hallinnollinen tai muuten vain arkkitehtuurisesti kiehtova pytinki oli yleisölle avoin. Kiertelin väsyneillä jaloilla ainoastaan tuossa lähistöllä ihaillen yliopiston rakennuksia ja tehden täsmäiskun Soldiers Toweriin- kanukkisolttujen muistopytinkiin. Lisäksi pyörähdin Ontario Legislative Building:ssä ja osallistuin about miljoonan kiinalaisen kanssa opastetulle kierrokselle. Vaikuttava historiallinen rakennus ja pääsin sanomaan kättäpäivää itse The Speaker:lle, John Petersille. Antoi myös pinssin.. mukava mies.

Muuten, rusinabaagelit on hyviä!!!

Blue Jays

2008-05-21T23:07:00.003-04:00

Harmittaa... menin nimittäin eilen tuhlaamaan ja törsäämään. Onneksi budjettiin ei tullut isoa lovea, mutta silti harmittaahan se maksaa tapahtumasta jota ei sen uskomattoman tylsyyden ja pitkäkestoisuuden takia jaksa seurata edes loppuun asti.

Mitä siis tapahtui? Fellow Swappereiden kanssa lähdimme joukolla ottamaan selvää mikä siinä beisboolissa niin kiehtoo, ja vastausta en edelleenkään tiedä. Ei se ehkä niin paikallisia edes kiehdo, sillä eilen otteluun pääsi kahdella dollarilla!?! Ja silti yli puolet aika hulppeasta Rogers Centeristä oli tyhjillään.

Kerran vartissa joku osui palloon, kerran tunnissa se lenti pitkälle ja yleisö kohahti. Olipa hienoa. Kahden tunnin tahkoamisen jälkeen ottelua oli pelattu seitsemän "erää" yhdeksästä ja tässä vaiheessa suunnistin takaisin residenssiin. Enkä ollut ainoa. Tämän jälkeen arvostan kyllä kotimaista versiota huomattavasti aiempaa enemmän:) Noh kahdella dollarilla kokeilun arvoinen, ja nytpähän sekin ihmeellisyys on tullut nähtyä!

Mitä muuta... kiinalainen kämppikseni ja hänen ystävänsä ihastuivat Finlandia vodkaan, joka löytyi erään baarin menusta. Lähikaupan hyllyllä karkkihimoissani huomion kiinnitti Pandan lakupussi... ei ihan niin freesin makuinen kuin Suomessa, mutta kai se rahtaus jättää jälkensä.

Mestareiden Liigan finaali tuli todistettua tupaten täynnä olevassa sportsbaarissa. Kerrassaan mahtava tunnelma ja mahtava peli, mutta voittiko oikea joukkue?

Futista ja kultturia

2008-05-18T18:39:00.007-04:00

0-0 nyhjäsivät, saamattomat.

Mitä huomioita pelistä? Noh, se oli vähän sellaista pikkusievää näppäilyä. Ihan taitavia kavereita, mutta vauhti ja voima oli jossain eikä liukutaklauksia juuri nähty. Omien laskujeni mukaan niittokone taisi heilahtaa peräti kolme kertaa, muuten mentiin kylkimyyryä. Alustakin Kanadan maajoukkueen kotikentällä oli jonkinlainen keinonurmi ja yksi tumma poika pelasi juomupipo päässä.

Vaikka peli oli aavistuksen tilanneköyhä, oli itse tapahtuma sitäkin maukkaampi. Yläritsiltä näkymät olivat huikeat koko Toronton alueen levittäytyessä ympärillä ja mikä meno! Loppuunmyyty stadikka kannusti ja lauloi, Dichiolle oli jopa oma hymni. Ärräpäät ja paperisilppu lenti ja noin kaikilla oli fanipaita päällä. Lystikästä oli kun vastustajan ”filmitähti” Schelotto antoi joukkueensa kulmat... tosin selviteltyään ensin aina pari minuuttia hulvatonta päälleheitettyä paperinauhojen viidakkoa. Joku heitti intohimoisuuksissaan myös kaljamukin kentälle.

Kaunis ilma kun oli niin kävelin takaisin residenssille tunnin matkan.

Tänään sunnuntaina satoi joten suuntana vieressä oleva Royal Ontario Museum, tuttavallisesti ROM. I wanna seeeee dinosaurssssss.

Neljän tunnin kiertelyn ja kaartelun jälkeen selkä väsyi ja lopetin. Vielä jäi harmillisesti muutama osasto tutkimatta, mutta eihän se museo tuosta mihinkään karkaa. Todella hieno paikka, ei suotta yksi P-Amerikan kuuluisimmista. Oli muinaisten kulttuurien osastot ja elämää ennen ihmistä. Vaikea sanoin kuvailla kaikkea näkemäänsä, joten annoin kameran laulaa noin parinsadan valokuvan verran. Sakkia oli tajuttoman paljon, mutta se keskittyi onneksi vain dinojen luo... muita kulttuuriaarteita sai tuijotella melko väljästi. Ja kyllä, ne dinot oli aika impressive!

Siinähän sitä. Unohdin lätkäfinaalin, mutta onneksi ehdin alakerran tv-huoneeseen juuri jatkoajalle jossa venäläinen talon asukki kiljui onnesta. Yritin palauttaa maan pinnalle ja sanoin, että ilman Nabokovia olisivat tippuneet jo aikoja sitten...

Sitä ja tätä

2008-05-17T00:10:00.007-04:00

Eilen lounaalla oltiin jommosen kaukana äidin lihapullista... nimittäin elämäni ensimmäiset sushit tuli hotkaistua! Tarjolla oli kaikennäköistä kulinarista herkkua ja eihän se mitään pahaa ollut, päinvastoin.

Suosittu pikku ravinteli ihan tuossa kahden korttelin päässä. Jengiä jonotti ulos asti ja sisällä aika vilkas meno, mutta hieno kokemus... ja jumankekka söin puikoilla ilman suurempaa hävettävää!!!! Onneksi oli hyvä opas mukana:) Lysti maksoi noin 7 euroa. Tonille suosittelen myös jos milloin täällä päin liikut.

Tänään aamulla ajattelin hommata paikallisen liittymän joten suunnistin Eaton Centerin shoppaajan paratiisiin, sillä sieltä löytyvät kaikki kanukkioperaattorit pisteineen. Homma tosin ei ihan nopsaan käynytkään... Ekasta liikkeestä en saanut liittymää omaan nokialaiseeni, joten ohjasivat seuraavaan, josta lopulta kolmanteen. Ja kun kerroksia ja käytävää riittää tuli harhailtua tovi, ehkä kaksi. Huikaksi ostin jättimäisen teen, joka tarjoiltiin varmaan puolen litran mukissa ja alle eurolle. In your face Helsingissä kahdella eurolla rokottajat!

Iltapäivä puolestaan pyörähti pakistanilaisten ystävieni kanssa pyöräillessä Ontario järven rannalla. Järvi on todella kaunis ja näin myös ensimmäistä kertaa amfibi-bussin. Kaikkea ne insinöörit keksii... Happy Hippo taisi olla ajopelin nimi. Turisteille.

Huomenna lauantaina Toronto FC kohtaa sarjakärki Columbuksen kello 4pm paikallista aikavyöhykettä. Ostin lipun. Iltapäivä kuluu siis 21 000 paikkaisella, yleensä loppuunmyydyllä BMO Field staadiumilla. 30 euroa, mikä ei myöskään paha. Kotijoukkueesta varmaan tunnetuimpia nimiä ovat Laurent Robert ja Danny Dichio. Odotan mielenkiinnolla millainen meno.

Nyt makuupussiin ja unten maille... tyynyä tosin en ole saanut vieläkään hommattua:P

Näkymä quiet study room:sta , kerros 16.

Aivan naurettavaa...

2008-05-14T20:41:00.002-04:00

Sporttipubissa selvisi että Kanukki-tv ei televisioi koko ottelua.. WTF???????? Täällä on ilmeisesti vain yksi kanava joka lähettää mm-kisoja, ja vain isäntämaan pelejä. Näin kerrottiin monelta taholta. On sitten ilmeisesti hienompi katsoa nhl:n uusintoja ja pitää kisastudiota seuraaviin peleihin.

Olin todella pettynyt...

Ja lisää seurasi, sillä heitin toivoni Yleen, mutta turhaan. "Valitettavasti lähetystä ei tekijänoikeuksien takia voi katsoa Suomen ulkopuolella." WTF????? Splendid...

No radio toimii ja kuvastreemi netistä.. tosin selostus ei tule kuin puoli minuuttia ennen kuvaa:P Onneksi sentään johdetaan.

Päivä kolme

2008-05-14T11:12:00.005-04:00

Hahaaa olen pelastettu!!!

Vihdoin ja viimein kojujen ja kauppojen tulvasta löysin suomalaisen k-marketin vastineen ja ihan tuosta kahden korttelin takaa... joten enää ei mitään huolta. Ostin pakastimeen hätävaruiksi ison paketin swedish style lihapullia ja jotain puurontapaistakin taisin löytää, en ole tosin varma:)

Kaksi päivää mennyt explooratessa keskustaa ja hauskaa on ollut. Kävelykilometrejä kertynyt siis reippaasti, minkä lisäksi tänään vedin lenkkarit jalkaan ja kävin aamujuoksut viereisessä puistossa. Illemmasta olisi ilmeisesti vielä lähdettävä kämppäkaverin mukaan pienimuotoiseen futis höntsäilyyn. Tosin Suomen pelikin tulisi jotain kahdeksan hujakoilla paikallista aikavyöhykettä.

Kämppikset on mukavia heppuja, se kiinalainen, yksi kanukki, pakistanilainen ja pari joista en mene ihan vielä takuuseen. Ja suomalaisiinkin tullut törmättyä!!! Tässä majapaikassa oli juuri asustellut suomalainen tyttö, jonka kanssa turistiinkin eilen tovi jos toinenkin. Mukava tietää ettei ole ihan yksin:)

Palatakseni lätkään niin olipahan pettymys tuo Kanada-peli. Menin paikalliseen Sports baariin jossa olin ranskankanadalaisen Pierren kanssa ainut peliä seuraava... outoa, mutta ilmeisesti aikainen alkamisaika ja suru paikallisten lätkäjengien tippumisesta änärissä karsii kiinnostusta. Eipä pelistä paljon lapsille jäänyt muutenkaan kerrottavaa.

Tiskillä tunsin itseni hölmöksi.. turistiksi. Pyysin saada jotain halpaa kanadalaista bisseä, "cheap canadian coming" jonka jälkeen minä kysyin minkä merkkistä tämä oli, vastaus "canadian" johon minä että really? Katsoin ympärille ja löysin Molson Canadian olutmainoksen ja ymmärsin. Nauratti.

Limu on täällä 0,6 litran pulloissa ja alakerran tölkkiautomaatista saa kolan dollarilla! Ei paha. Muuten ruokakaupassa saa kulumaan kyllä yhtä paljon rahaa kuin Suomessakin, mutta ulkona syöminen tuntuu olevan aavistuksen halvempaa kyllä! Ja alkoholi on hyvin jemmattu. Sitä kun saa vain paikallisesta Alkosta, ja ne ei ole ihan kaikkein näkyvimmillä paikoilla.

Olli oravat on täällä mustia ja harmaita!?!

Paikalliseen ratikkaan nouseminen tuntuu tässä vaiheessa vielä hiukka hurjalta. Ne ei kulje laitakaistaa joten yleensä pysäkeiltä jengi paukkii sisään vähintään yhden autokaistan yli!?! En ole varma, mutta näytti kuin saman voisi tehdä myös ratikan pysähtyessä liikennevaloihin. Hämmentävää, mutta metro on kuulemma jees.

Huomenna SWAP-infotilaisuus, jonka jälkeen aloitettava vakava työnmetsästys. Katsellaan. Niin ja kiitokset kaikille kommenteista!:)

Kukko on laskeutunut

2008-05-12T13:31:00.002-04:00

Nopeat kuulumiset reissusta:

Itse matka meni kaikesta rasittavuudestaan huolimatta jouhevasti. Koneet nousi ja laski kuten piti, lentoemot olivat mukavia. Uskomaton se on kyllä tuo lentokonetta eteenpäin potkiva teho!!

Toronton kentällä kaikki toimi, tosin jonottamiseen kului pari uuvuttuvaa tuntia. Ensin tulllivirkailijan pakeille, josta immigraation ja josta vielä työluvan hakijoiden tiskille. Ihmetyttää millasilla eväillä siellä jengi yrittää/pääsi maahan, moni ei tuntunut puhuvan juuri sanaakaan englantia kun jotain yritin kysellä!?! Venäläiselle Jevgenille alettiin jo muistuttelemaan tullivirkailijoille valehtelemisesta.
Rinkkakin löytyi helposti aivan mielettömän valtavasta matkaukkujen luovutushallista. Lufthansan karusellin lähistöllä yksin ja hyljättynä edelleen samassa jätesäkissä... täysin kunnossa:)

Laukut matkaan, pienet eväät ja taksiin... sen verran puhkipoikki ettei jaksanu alkaa säätää julkisen liikenteen kanssa. Sattuipa vielä mielenkiintoinen kuski: Pakistanin oma poika Nasir. Hauska heppu ja puhelias, tosin aksentista johtuen puolet sanomasta meni aaavistuksen ohi:P

Ja kun luulin että majapaikassa pääsee samantien punkkaan.... huh mikä sirkus odotti! Eilen oli ensimmäinen sisäänmuuttopäivä kesälukukaudelle joten hirveä härdelli ja jonotus avaimen ja kulkukortin saamiseksi. Aasialaista jengiä väänti sisään toinen toisensa jälkeen, monilla hirveät muuttokuormat. Mutta siinähän se meni, jonottaessa juttelin muutaman kivan kanukkitytön kanssa ja muutenkin kaikki olivat hyvin ystävällisiä.

Sviitti... ei ihan niin luxus kuin kuvista päätellen oletti, mutta ei paha.. näkymät todellakin hulppeat. Kyyllä tässä sen puolitoistakuukautta ainakin viihtyy:) Yksi huonetoveri oli odottamassa, kiinalainen Shawn. Oikein mukava kaveri ja tuntui tietävän talon tavat.. majaillu jo pitemmän aikaa täällä. Paikallista aikaa kello yhdeksän makuupussi auki ja uni tuli samantien.

Aamulla heräsin siinä kahdeksan hujakoilla.. varsin virkeä, aikaerosta ei kauheasti jälkeä. Ja ei muutakuin kaupungille. Tein sellaisen u:n muotoisen kävelyn keskustan läpi käyden aina CN Towerin juurella asti. Mitkä ensivaikutelmat? Vaikuttava kaupunki... mielenkiintoinen. Ei paha. Luulin että ihmisiä olisi tungokseen asti mutta maanantai aamupäivä ei ainakaan ollut Helsinkiä kummempi. Suurinpiirtein jokaisella vastaantulijalla oli take away- kahvi kädessä ja Tim Hortoni löytyy joka kulmalta. Pukumiehiä on paljon... samoin aasialaisia.

Yhtä asiaa en kyllä ymmärrä, täällä ei ainakaan ensinäkemältä tunnu olevan mitään ruokakauppaketjuja, ei paikallista alepaa eikä siwaa??? Ei koko reissulla näkynyt kuin yksi liike joka myy peruselintarvikkeita. Ja hassua kun kysyin respantytöltä minne mennä aamiaiselle niin sain kävelyohjeet tottakai Hortoniin ja Mäkkäriin:P Noh söin lopulta CN Towerin juurella oikein maukkaan hodarin pienestä kojusta, joita on täällä tiheään. Hiukka ostoskeskusten ihmettelyä.. eräässä törmäsin Lufthansan lentoemoon joka oli samalla lennolla ja siinä muutama sana vaihdettiin.

Siinähän sitä.. eilen oli kyllä niin tapahtumarikas päivä ettei tähän asti oo vielä vastaantullut. Mutta hauskaa oli, hetki kerrallaan aina eteenpäin:) Nyt kohta etsimään joki pubi ja kattomaan Suomi-Kanada. Jätkät nyt ei saa pettää!!

Kuulemiin.

The Day After Tomorrow...

2008-05-08T12:10:00.003-04:00

... on lauantai, ja lähtö sunnuntaina ja julkaisen tämän torstaina. Häh? Ei anneta pienen ristiriidan hämmentää, koska nokkelien otsikoiden keksiminen on kovin haasteellista.. ja joka tapauksessa Se on Kohta. Epätodellisen Kohta. Kuitenkin päällimmäinen ajatus on että onneksi Se on Kohta. Johan tässä on jahkattu, joten hyvä vain että Se on Kohta.

Hassua miten epätodelliselta kaikki vielä tuntuu, viimeinen kädenpuristus Santun kanssa tänään, viimeinen koulupäivä huomenna, viimeiset Salkkarien jaksot... missähän vaiheessa kaikki konkretisoituu, kentällä vai lentokoneessa... vasta perilläkö? Mieliala on jokatapauksessa yhä onnellisen odottava. Liekö tuo jooga luonut seesteiseen mielenkin kaiken muun hyvän lisäksi?

Huomenna tosiaan viimeinen koulupäivä ja viimeiset radatukset. Suunnitelmana oli luokkalaisten kanssa korkata vihdoinkin tuo viereinen grillikatos ja siellä yksin nyhjöttävä pallogrilli... mihinkään gurmeeseen se tuskin taipuu, muttei makkaralinjassakaan mitään vikaa ole. Oikein kiva kokoontua koko poppoolla vielä kerran. Moni oli tulossa... ja sitten lauantaina herätys armottomaan viimeiseen säätöpäivään. Onneksi vanhukset tulevat ojentamaan neljä auttavaa, hypersiivoajarobottimaista kättään:D

Okay time to leave good old Finland behind and transform myself from "never travelled, never flown"-guy to a true cosmopolitan, a citizen of the world! Who knows what adventures lies ahead but for sure it'll be such an unforgettable summer like the last one was:) Isn't that the point of this life, to do unforgettable things?:) And if all goes well I'll be online already at Monday so guys wipe away your tears hahaaa:D Let's stay in contact! Kukko kuittaa vanhalta mantereelta tähän.

"A journey of a thousand miles must begin with a single step." - Lao Tzu

Vain muutaman dollarin tähden...

2008-04-26T12:42:00.002-04:00

Tasan tarkkaan kaksi viikkoa tästä hetkestä... huh vaikea uskoa kuinka nopeasti aika ravaa. Mielentila on edelleenkin rohkea ja huoleton, tosin nyt päivien huvetessa on muutaman kerran silloin tällöin noussut esiin sekunnin kaksi kestävä ajatus "mitä hemmettiä olen oikein tekemässä??" Tämä ajatusten kapina on kuitenkin aina tukahdutettu saman tien, ja armoa antamatta! Keväisen paluumuuton tehneen Tilhen kanssa käytiin myös tuossa eräs ilta olusilla ja turinoimassa matkustamisen ihmeellisyydestä... kaikinpuolin rohkaisevaa:)

Seuraa varoitus, äiti ja muut hätäilijät hypätkää seuraava kappale yli kaiken varalta.

Toronton uutistapahtumia seuratessa päädyin tässä kerran CBC:n pitämälle sivulle kaupungin murhatilastoista. Aika mielenkiintoista pitää aiheesta interaktiivista ja noinkin yksityiskohtaista statistiikkaa. Ovatko luvut suuria? Eivät, jos niitä vertaa muihin P-Amerikan kaupunkeihin. Sitä paitsi Tilastokeskuksen mukaan Suomessa lahdattiin 148 henkeä vuonna 2004, joten kun asukasluku on molemmissa about se viitisen miljoonaa niin periaatteessa turvallisempaan osoitteeseen mennään:)

Mutta takaisin vähemmän vakaviin aiheisiin, tänään auringon helliessä ensimmäistä kertaa todella kesäisellä otteella pyöräilin Helsinki-Vantaalle vaihtamaan hiukka valuuttaa. Ei ongelmia ja pussi täyttyi Kanadan dollareista, jotka ovat kyllä mukavan tuntuisia seteleitä hypistellä, kivan värikkäitä ja kaikki saman kokoisia sekä leveys- että pituussuunnassa! Oikein kivoja.

Ei vieläkään vastoinkäymisiä, kaikki sujuu vallan mainiosti! Tarvittavat reissukamat on ja kämppäkin nyt alivuokrattu. Koulua jäljellä enää yksi kurssi, joka toivon mukaan ei vaadi älyttömästi aikaa näinä viime hetkinä. Hmmm... välillä vaan tulee kumma tunne että olisin unohtanut jotain oleellista...

Me and my new partner

2008-04-02T14:18:00.005-04:00

Today was so sunny and warm afternoon that I thought I would make a thorough field test to my brand new 75 liter backpack... and get to know eachother a bit better u know:) So I stuffed it full with all sort of clothes I thought I'll take with me then in a d-day too and weighed it - only 14 kilos in total so I guess there's no need to worry for those airline baggage rules anymore.

I walked something like an hour and I think I eventually found proper adjustments for a person of my size to carry it. Hahaaa it was so fun though I felt myself slightly as an idiot walking around the streets of Tikkurila carrying my entire wardrope with me:D

Test succesful.. for sure it'll become a good and loyal travelling companion!

But few funny things about backpacks... first of all I wonder when I can remember which way to put those damn p- and b-letters when writing??? I should try to figure out some sort of a rule for it... And secondly isn't it a difficult word to pronounce? At least for Finns it is.. well at least for me and few of my friends:P Well make a test and try to say it many times in a row as fast as you can. I made it two times and after that none could knew what the heck I was mumbling:D

Okay that was it for this time, and those who wonder this sudden change of a language don't be afraid.. I just thought it would be an good idea to write sometimes på engelska too, for practise or something:) But please feel free to leave comments! Who dares to be the first one?:)

Hiljaa hyvä tulee...

2008-03-05T15:25:00.005-05:00

Postaillaas kuulumisia ja hyviä uutisia, nimittäin kaikki suuren luokan väännöt alkaa olla pikkuhiljaa väännetty, ainakin ulkomaan suuntaan. Töistähän ei ole toki vielä tietoa, mutta sen aika koittaa sitten tuonnempana. Pääasia että luvat on kunnossa, katto päänpäällä ja nyt lopulta jumbo, joka sinne lennättää.

Hetki pieni meni matkatoimiston kanssa lippuja vääntäessä, eikä hinta vieläkään oikein täydellistä tyydytystä suo. Suuhun jäi hieman hmmm... suolainen maku... hämää poloista neitsytmatkaajaa nuo nettihakukoneiden halvat hinnat, Osta ja Varaa heti – halavala suat! Maksaa vaan, jos haluaa pitää edes jonkinlaisen mahdollisuuden rukata paluupäivää myöhemmin, ja näin haluan. Nyt ne kuitenkin ON.

Lähtö 11.5 aamulla kello seiska. Kukko lähtee siis kirjaimellisesti kukon laulun aikaan, koska kentällähän pitää olla huhupuheiden mukaan vähintään tuntia paria ennen takeoffia. Voi olla pitkä päivä tiedossa kun miettii aikaeroakin... huh. Ja jos nukahtaa onnellisesti Atlantin yllä, on perillä kello sekaisin kuin Harkkatoimitus viime kesänä. (ennenkuin siivosin...)
Air Kanukin lennot Lufthansan operoimana, meno Frankfurtin ja tulo Munchenin kautta. Näkikö kukaan kun tässä eräs päivä Lufthansan koneeseen otti pieni tuulenpoikanen kiitoradalla? Ei olisi pitänyt katsoa sitä klippiä...

Se siitä nyt... eräs hämmentävä seikka on tosin vielä mainittava. Katsokaas tuota kuvaa... en muista missä siihen törmäsin, mutta kukas muu se siinä kuin ystävämme Jean S. Seikkaillut näköjään Torontossakin... hyvin hämmentävää, pakko käydä paikan päällä, varsinkin kun olen nykyisin niiiin kulttuuri-ihminen:D

Eteenpäin on menty!

2008-02-20T15:57:00.001-05:00

Seikka on saletti! Nyt ei pitäisi edes viranomaisilla olla mitään mukisemista Kanukkeihin menosta, toki edelleen mitä vain voi tapahtua, mutta kylläpä helpotti saada viisumi. Työluvan ojentavat sitten sitä vastaan kentällä... olettaen ettei jäädä tulokuulustelussa ja muistaa koko ajan käyttäytyä respectful. Näin oli ohjeet. On muuten jotenkin mieltä ylentävää kun asiakirja alkaa sanoin Dear Mr. Rantanen... tulee pienelle ihmiselle tärkeä olo. Kelan laputkin voisivat ottaa oppia. No jaa... mutta ilahduttavasti myös luottokunta antoi luottoa reissulle, joten onpahan toimiva maksuväline nyt olemassa, toivottavasti myös jatkossa riittävästi krediittiä. Voinen siis mitä ilmeisemmin hylätä suunnitelman b isukin luottokortin pakkolunastamisesta., hmmmmmmm vai hylkäänkö sittenkään?

Ja kun asiat kerran alkavat mennä jouhevasti niin ne myös sitten menevät. Residenssi on nyt onnistuneen operoinnin myötä buukattu aina kesäkuun lopulle!! Ja kyllä, se on juuri se mille moni Moas:n tekstuureihin kyllästynyt kuolasi... hahaaa toivottavasti kuvat eivät valehtele aivan kauheesti. Vaatimaton 17- kerroksinen pytinkihän se tosin on ja pyysin hakemuksessa päästä hiukka katutasoa ylemmäs, joten ehkä se yksi unelma voi vaikka toteutuakin: läppäri sylissä mallintelen yläkerran loungessa tahi terassilla siemaillen iltajuomaa ja imen itseeni ilta-auringon viimeiset säteet sen painuessa pilvenpiirtäjien taakse! Oh my... sama kuin aikoinaan Mikkelin penthaussissa, tosin nyt potenssiin sata! Onko Torontossa muuten smogi-pulmaa?

Erittäin mielenkiintoista muuten törmätä huoneiston muihin asukkeihin sitten joskus. Anteeksi, ei mikään joskus vaan sehän on ihan kohtsillään... muutama hassu kuukausi! Tulen siis olemaan herra viidesosa, oma huone isommassa huoneistossa. Hassua kuinka Hoas:lle aikoinaan vannotin, että minähän en mihinkään soluun muuta!! Uskoivat... noh nyt toki vähän eri tilanne ja hyvä näin. Mikä mieli olisi nyhjöttää jossain bachelooorissa ja keitellä yksin nuudeleita englanniksi???

Periamerikkalaiseen lomaketyyliin asuntohakemuksessa oli jänniä kohtia täytettäväksi esim. kohta elintottumukset. Viikolle ja viikonlopulle, yölle ja päivälle tuli valita joko Quiet tahi Noisy. En kerro mitä vastasin, mutta olisinkohan saanut edes koko kämppää jos olisin kaikkiin laittanut että ääntä kyllä löytyy? Kysyttiin myös aiheutuuko kovasti mielipahaa jos osa huoneiston asukkaista saattaa olla vastakkaista sukupuolta? Siist tyttöjä... iiiiks!! En kerro nytkään mitä vastasin... joku saattaa toki arvata.

Hyvä kyllä ettei tarvitse murehtia kämpästä ja jää vielä kaksi organisaation tarjoamaa hostelli-yötä takataskuun myöhemmin lunastettaviksi. Kaiken energian voi siis taivaalta laskeuduttua keskittää pelkästään ihmettelyyn ja jumitteluun, sosialisoitumiseen ja fiilistelyyn, ei kun siis vakavaan työnhakuun!

Näin se homma etenee... ja etenee... ei saa pysähtyä miettimään, voi vaikka alkaa jänskättää.

Tästä se lähtee... testillä.

2008-02-16T17:20:00.001-05:00

Eeiii voi olla totta... miksei tyhmä Ooppera suostu ymmärtämään tätä tekstikenttää ollenkaan??? Ei ala nyt hyvin kun joutuu turvautumaan vaihtoehtoselaimiin...

Noh tarkoitushan oli vain testata... aikaa on, seikkailu alkaa vasta parin kuukauden päästä ja mitä todennäköisimmin äitienpäivänä. Sopiva päivä sanoa äiskälle, että nähdään joskus kolmen kuukauden päästä:) Syyttäkää Air Canadaa... sattuu ilmeisesti parhaat lennot siihen. Mutta mikäänhän ei ole vielä varmaa.. joten katsellahan kaikessa rauhassa miten pläni etenee tästä.